torstai 31. toukokuuta 2012

Toukokuun tavaukset

Hävettää, sillä olen nyt kirjoituksissa enemmän jäljessä kuin viime kuussa. Minulta kun on edelleen yli puolet huhtikuun kirjoista blogaamatta, toukokuusta siis puhumattakaan. Mutta nyt pitäisi olla aikaa: koulu on takanapäin huomisen jälkeen kun haen valmistumispaperit, mitään kirjallisia töitä ei ole ja kesälomaakin on enemmän tai vähemmen elokuuhun saakka. Luettuja kertyi kuitenkin mukava määrä siihen nähden, kuinka työllistetty olin koulujuttujen kanssa ja kuinka kauan vietin aikaa kuun ensimmäisen luetun kanssa. Toukokuussa siis luin seuraavat kuusi teosta:
A.S. Byatt - Lasten kirja
Daniyal Mueenuddin - Hunajaa ja tomua
Bo Carpelan - Kesän varjot
OrvoKit - Käsi kädessä
John Boyne - Nooa Notkoniitty karkaa kotoa
Jhumpa Lahiri - Tämä siunattu koti

Uutuuksia oli mukana kaksi ja jälleen lukemiseni oli hyvin 2000-luvulle painottunutta. Lahirin teos taisi olla näistä vanhin ja sekin on 2000-luvun alusta. Novelleja tai muuten vain lyhyttarinoita sisältäviä teoksia luin peräti kolme ja yksi lukemistani kirjoista oli enemmän tai vähemmän lastenkirjallisuutta. Kuukauden parhaimmista lukukokemuksista vastasivat tällä kertaa A.S. Byatt, Bo Carpelan sekä Jhumpa Lahiri. Luettuja sivuja kertyi peräti 2029, eli kirjaa kohden 338 sivua. Tuo sivumäärä tuntuu aika huimalta käytössä olleeseen aikaan verrattuna.

Kuukauden kohokohtana  oli ilman muuta reissu Forssan Kirja Outletiin, josta mukaani tarttui sen verran kirjoja, että kohta pitää ostaa uusi kirjahylly. Lisäksi kirppistelin Iida Rauman Katoamisten kirjan, Kjell Westön Langin sekä Eric-Emmanuel Schmittin Nooan lapsen. Kirjablogaajien yhteisöstä kotoutin lisäksi Antti Leikaksen Melomisen sekä Katja Kaukosen Odelman.


Kesäkuussa on siis luvassa iso kasa arvosteluja, vielä muutama kevään uutuus sekä katsaus syksyyn ja toivottavasti muutama Stephen King.

maanantai 28. toukokuuta 2012

Yövartio - Kun toinen maailmansota on läsnä

Kirjan nimi: Yövartio (The Night Watch)
Kirjoittaja: Sarah Waters, suomentanut Helene Bützow
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2006, suomennos 2005
Sivumäärä: 509
Lukulistalle: Kirjastosta lainaamalla


Lukupiirimme käsitys teoksesta "ei kovin paksu kun tässä on kiireitä" osoittautui Sarah Watersin Yövartioksi lähinnä mielenkiintoisen aiheensa sekä kirjailijan vuoksi. Harmi vain, että tässä vaiheessa piiriläistemme elämä oli oikeasti niin kiireistä, että suurimmalta osalta oli vielä osa kirjaa lukematta kun kokoontumisemme aika tuli. Mutta, näin käy joskus.

Teoksen rakenne on mielenkiintoinen: se nimittäin lähtee liikkeelle lopusta, joka on tässä tapauksessa vuosi 1947. Toisessa osassa pääsemme toisen maailmansodan keskelle ja viimeisessä osassa olemme juuri sodan kynnyksellä vuodessa 1941. Lukukokemuksen tekee siis hieman sekavaksi se, että kirjan alussa päähenkilömme ovat jo hyvin tuttuja keskenään ja pikku hiljaa lukijalle paljastuu, kirjan edetessä (tai peruuttaessa, ihan miten vain), miten näihin ystävyyssuhteisiin ja tilanteisiin ollaan päädytty. Minä itse luin ainakin ensimmäisen osan niin hurjaa vauhtia (osittain siksi, että minulla olisi edes jotakin materiaalia lukupiiriämme varten), että puolessa välissä olin jo täysin unohtanut sen, mitä päähenkilöillemme "nyt" kuuluu.

Päähenkilöitäkin on paljon, tosin tämänpaksuiseen kirjaan niitä mahtuu. Kay on toiminut sodassa ambulanssikuskina, pukeutuu miehen vaatteisiin ja etsii itselleen naisseuraa, Helen haluaisi omistaa kokonaan naisystävänsä Julian ja on tämän entisistä suhteista mustasukkainen, Vivin elämä on glamouria ja hänelle on suhde varattuun, perheelliseen mieheen sekä ainoa miehemme Duncan, jonka elämässä on useampi demoni. Koko ajan sota muokkaa ihmisiä ja saa aikaan erikoisia kohtaamisia vielä erikoisimmassa paikoissa. Kay on rikkaasta perheestä, mutta tahtoisi jättää sen elämän taakseen, Viv pyörittää ystävänsä kanssa hieman hämärältä kuulostavaa deittipalvelua, Julia etsii pakoreittiä ja Duncan asuu vankilasta vapauduttuaan vanhan miehen kanssa.

Rakkaudella on suuri merkitys päähenkilöidemme elämässä. Sodan jaksaa kun tietää, että jossain on joku joka välittää. Tyypillistä rakkaus ei tosin aina ole; tässäkin teoksessa pääsemme tutustumaan useampaan "epäsoveliaaseen" parisuhteeseen - eihän toisen maailmansodan aikaisessa maailmassa homous tai sukupuolilla leikkiminen ollut kovin muodikas tai edes hyvällä silmällä katsottu ilmiö. Silti teoksessa sivutaan useampaa suhdetta, jossa osallisena ovat kaksi saman sukupuolen edustajaa. Eikä Waters myöskään arkaile seksikohtauksien kanssa, sillä teoksen aikana kuvaillaan useampaakin lesboaktia: Waters ei kuitenkaan mässäile tai tuo asiaa esinä tabuna, vaan kauniina kahdenvälisenä tapahtumana. Homouden lisäksi kirja käsittelee myös yksinäisyyttä, itsensä pakoilua, avionrikkomista sekä hämäriä elinkeinoharjoittajia.

Kesti aikansa ennen kuin pääsin kunnolla sisälle teoksen maailmaan. Koska päähenkilöitä oli monia, aluksi oli vaikea pysyä perässä kaikissa tapahtumissa. Kirjan kirjoitustyylikään ei ainakaan asiaa auttanut, sillä kaikkia suoria viittauksia ei tajunnut ennen kuin oli päässyt teoksen loppupuolelle, jossa asioita selitettiin tarkemmin myös lukijalle. Lopulta kuitenkin viihdyin teoksen parissa hyvin vaikkakin lähes jokainen päähenkilö saikin aikaan ärsytyksiä. 

Watersin tyyli kirjoittaa on yksinkertaisen tehokas. Hän ei pyri kikkailevaan kieleen tai maksimoimaan kuvailun tehokkuutta. Sen sijaan hän keskittyy asioihin ympärillä, ihmisten välisiin suhteisiin, heidän tunteisiin ja ajatuksiinsa, tapahtumiin tässä ja nyt. Varsinkin sota-ajan kuvauksessa tämä tyyli on pureva, se ei turhia romantisoi, mutta ei toisaalta myöskään luo synkkiä kuvia: se esitää asiat sellaisena kuin ne ovat.

Arvosana: ****

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Lumipäiväkirja - nuoruuden rakastetun jäljillä

Kirjan nimi: Lumipäiväkirja
Kirjoittaja: Joel Haahtela
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2008
Sivumäärä: 190
Lukulistalle: Kirjastosta lainaamalla


Se, että Joel Haahtela on päätynyt jälleen kerran lukulistalleni ei varmastikaan enää yllätä ketään tämän blogin lukijaa. Lumipäiväkirja oli kaiken lisäksi mainio valinta luettavaksi juuri kevään kynnyksellä, vaikka se huokuukin kansissaan talvisuutta.

Kirjan alkuasetelmassa tapaamme miehen, oikeustieteen professorin, joka lehteä lukiessaan törmää uutiseen nuoruuden rakastetustaan. Hän lähtee ullakolle etsimään muistoja opiskeluajoistaan Saksan Heidelbergissä: pahvilaatikoihin on pakattu kirjeitä, valokuvia ja lehtileikkeitä. Mies yrittää kovasti pohtia, kuinka Sigridistä, vannoutuneesta pasifistista, oli voinut kasvaa äärivasemmistolainen terroristi. Miehen elämässä lähes kaikki on horjuvaa; terveys, työ ja suhde tyttäreen. Kun hän pääsee työmatkalle Kööpenhaminaan mies päättää, että hänen pitää ostaa junalippu Saksaan ja lähteä selvittämään Sigridin salaisuutta.

Haahtelasta ja hänen tyylistään on kerrassaan vaikea sanoa jotakin sellaista, mitä en jo aiemmin olisi sanonut. Lumipäiväkirjassa nimittäin yhdistyy nimittäin taas niin moni haahtelamainen piirre, että sen tunnistaa miehen teokseksi jo ensimmäiseltä sivulta alkaen. Kerronta on maltillista, kaunista, soljuvaa, paikoitellen runollista. Dialogia on totuttuun tapaan vähän ja esiintyy hyvin kaurismäkeläisenä. Suurimmat tapahtumat sijoittuvat jälleen Saksaan ja päähenkilönä toimii keski-ikäinen mies, joka etsii jotakin. Tuttuja asetelmia ja teemoja, mutta silti Haahtela onnistuu tarjoamaan lukijalle jälleen jotakin uutta.

Tämä uusi on tällä kertaa luminen Helsinki ja rauhallinen talvi. Vaikka mies itsessään ei olekaan rauhallinen, vaan hänen sisimmässään tapahtuu, tuo talvi tähän pieneen tarinaan oman kauneutensa ja rauhallisuutensa. Aivan kuin lukija tarkastelisi tapahtumia lumisadepallon läpi, tapahtumia jotka eivät tunnu pitkään aikaan juuri mihinkään johtavan. Eikä edes silloin, kun mies vihdoin pääsee Saksaan mikään ole selvää. Ei loppuratkaisukaan, kuten Haahtelalle hyvin tyypillistä on. Lumipäiväkirja on todellakin talvinen ja vangitsee vuodenajan samalla tavoin kuin Perhoskerääjä kauniit kesäpäivät maalla.

Arvosana: ****½

maanantai 7. toukokuuta 2012

Paljain käsin - Vaaran naisten kahleisat perhesuhteet

Kirjan nimi: Paljain käsin
Kirjoittaja: Essi Tammimaa
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 346
Lukulistalle: Kirjastosta lainaamalla


Tarkoituksenani oli jo viime vuonna lukea Essi Tammimaan Paljain käsin, mutta en sitten onnistunut saamaan sitä käsiini. Nyt kuitenkin se vapautui sopivasti kirjastosta, joten se päätyi vihdoinkin lukulistalleni.

Paljain käsin on ennen kaikkea kertomus kolmesta Vaaran sisaruskesta; Varvusta, joka hoitaa vanhuksia mutta ei itseään, Inarista joka on epätoivoisessa suhteessa varattuun mieheen sekä Virvasta, joka kipuilee lapsettomassa avioliitossa. Jokaisen tyttären äitisuhde on hankala eikä näidenkään äidin äitisuhde ole ollut kovin kaksinen. Miehistä ei juuri ole ollut Vaaran suvussa tukea, vaan naisten on aina pitänyt tullaan toimeen itsenäisesti. Nyt, vihdoin, suvun naiset yrittävät vapautua omalla tavallaan perheen kahleista. Lopulta kuitenkin joutuu jälleen pohtimaan, onko äitien, tyttärien ja sisaruksien väliset siteet ainoita, jotka elämässä säilyvät ja vievät sitä eteenpäin.

Vaaran suvun naisten kertomus on tiivis ja hyppii ajasta toiseen. Milloin ollaan nykypäivässä sisarten parissa, milloin tutustumassa heidän äitinsä lapsuuteen ja nuoruuteen. Traagiset tapahtumat tehdään lukijalla hyvin selväksi ja näinkin ohueksi kirjaksi tapahtumia on runsaasti. Se, miten eri tavalla naiset suhtautuvat vastoinkäymisiin ja mitä kaikkea he joutuvat kokemaan ennen kuin ryhdistäytyvät, on kirjan parasta antia. Jokainen naisista joutuu kokemaan paljon ja kaikkien osalta ei tunnu auttavan mikään. Silti kirjan loputtua tuntuu, että jokaisen elämä on edes jollakin tavalla mallillaan.

En kuitenkaan tykästynyt tähän teokseen niin kuin olin luullut. Suurimmaksi murheenkryyniksi nousi kieli, joka oli paikoitellen mielestäni liian harkittua, liian täynnä uusia sanoja. Tammimaalla on kirjoittajan taito hyppysissään, mutta kun lukija ei tajua kaikkien sanojen hienouksia, kärsii lukukokemus väkisinkin. Hiprakassa hapustelu ja puluttaminen ovat vain pieniä esimerkkejä siitä, millaisia sananmuokkauksia Tammimaa käyttää. Toki sanoma tulee useimmiten lukijalle selväksi näinkin, mutta niin se tulisi myös jo olemassaolevia sanoja käyttämällä ilman, että kieli vaikuttaisi liian harkitulta.

Toinen asia, josta en aivan loppuun asti pitänyt oli henkilöiden liiallinen dramaattisuus. Toki on totta, että sellaisten tapahtumien jälkeen jotka kirjassakin on kuvattu, ei ihminen enää kykene olemaan sama kuin ennen. Kuitenkin tuntui, että jokainen naisista oli ja märehti itsekseen ilman, että edes yritti koota itsensä, nähdä maailmaa muutoin kuin musta-valkoisesti tai edes puhua jollekin. Lukijana minulle tuli usein sellainen olo, että jokainen Vaaran nainen tarvitsisi suuren ravistelun ja heräämisen tähän aikaan. Liikaa paljaita käsiä, joiden merkitys lopulta ehkä valkeni minullekin.

Arvosana: ***

torstai 3. toukokuuta 2012

Käännöksiä - Elämää köyhänä siirtolaisena Yhdysvalloissa

Kirjan nimi: Käännöksiä (Girl in Translation)
Kirjoittaja: Jean Kwok, suomentanut Ulla Lempinen
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2010, suomennos 2011
Sivumäärä: 275
Lukulistalle: Kirjastosta lainaamalla


Viime vuonna törmäsin useassa blogissa Jean Kwokin esikoisteokseen Käännöksiä ja moniin arvioihin, joista teoksesta oli pidetty. Asetelmaltaan, perustuessaan osittain kirjailijan omiin kokemuksiin, se on juuri sellainen kirja, joka saa minut otteensa. Myös aihe, siirtolaisuus, sai minut tästä kiinnostumaan ja vihdoin sain myös tämän lainattua ja luettua.

Kirjan päähenkilö on Kimberly, Kim, 11-vuotiaana Hong Kongista äitinsä kanssa New Yorkiin muuttava tyttö. Pian alkaa pieneen perheen ponnistelu vieraassa kulttuurissa karun todellisuuden parissa. Äiti ja tytär päätyvät asumaan murjuun purkutuomion alla olevaan lähiöön ja työskentelemään sukulaisensa vaatetehtaalla. Kimberly on kuitenkin siitä hyvässä asemassa, että hän pääsee kouluun, jossa oppii nopeasti englantia ja ymmärtämään paikallisia tapoja. Silti aikuistumisen pitää tapahtua liian varhain, sillä hänen pitää huolehtia myös ummikkoäidistään. Kimberlylla on kova tahto menestyä ja järjestää itselleen ja äidilleen paremmat elinolot. Mutta tie sinne on pitkä ja kivinen, jopa Kimin kaltaiselle viisaalle nuorelle naiselle.

Käännöksiä on ennen kaikkea kaunistelematon kertomus maahanmuuttajien elämästä ja ahdingosta Amerikassa. Se on myös kertomus nuoresta tytöstä, joka joutuu tasapainottelemaan elämäänsä kahden kulttuurin ja kahden kielen välillä. Se on myös vahva kuvaus Kimin ja hänen äitinsä suhteesta; Kimin uskollisuudesta ja siitä, kuinka hän lopulta on valmis uhraamaan paljon enemmän kuin ehkä itse tuleekaan ajatelleeksi.

On vaikeaa uskoa, että kyseessä on esikoisteos. Vaikka tämä onkin esikoisille tyypilliseen tapaan osittain omaelämäkerrallinen antaa se tällä kertaa tarinalle juuri sen lisämausteen, joka nostaa sen hyvästä kirjasta todella hyvien joukkoon. Kirja on sisällöltään sekä raju että koskettava. Juuri nämä tunteet välittyvät vahvoina läpi koko kirjan ja uskonkin, että omakohtaisilla kokemuksilla on vaikutus siihen, että kirja näitä huokuu. Toisaalta kirjasta paistaa vahvasti myös rakkaus ja kiintymys äidin ja tyttären välillä; pahoinakin päivinä välittäminen välittyy lukijalle saakka. Huolimatta ankeista oloista tuntuvat sekä äiti että tytär olevan onnellisia, sillä onhan heillä toisensa.

Kimin kipuilut ja kokeilut murrosikäisenä ovat hyvin hentoja moniin ikätovereihin verrattuna, varsinkaan kun Kim ei voi kutsua kotiinsa rakkainta ystäväänsä tai keskustella mieltään painavista asioistaan äitinsä kanssa. Silti Kim jaksaa ja menestyy ihastuttavalla tarmolla. Kirja kuitenkin loppuu omasta mielestäni kesken. Toki se kertoo kokonaisen tarinan, hyvin, mutta se jättää liian suuren aukon, joka täytetään muutaman sivun aikana. Aihe, jota tällöin käsitellään on kuitenkin sen verran suuri, että olisin mielelläni lukenut myös sen ympärille kehittyneistä ongelmista. Tosin, mistäpä sitä tietää, josko kyseisistä tapahtumista olisikin tulossa kirja, sillä sellaista tosiaan hieman kaipaamaan jäi. Kuitenkin tämä oli harvinaisen vahva ja puhutteleva esikoisteos ja jäänkin odottamaan innolla Kwokin uutta tuotantoa.

Arvosana: ****

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Forssan Kirja Outlet

3000 neliötä kirjoja halvoilla hinnoilla. Mikä ihan tekosyy kirjablogaajien hypätä aamulla autoon ja matkata Forssaan. Täytyy sanoa, että ei todellakaan ollut huono reissu (paitsi ehkä lompakon kannalta, joka raukkaparka tyhjeni täysin). Kirjoja tosiaan oli yhden hallin verran ja suurin osa vallan sopivaan 3-6 euron hintaan. Tällä kertaa kovakantisia kirjoja sai jopa huomattavasti halvemmalla kuin pokkareita. Jo 12 aikaan porukkaa oli paljon paikalla, mutta onneksi myös paljon hyviä kirjoja löytyi. Kaikki suuremmat kustantamot eivät tosin olleet edustettuina (tai niiden kirjoja ei ainakaan silmiimme sattuneet), mutta kyllä tälläkin määrällä jo aivan tarpeeksi luettavaa löytyi.

Ostimme kaikki yllätyskassit, joissa oli sisällä 3-4 kirjaa. Kassin päällä luki erehdyttäväasti Otavan kirjoja, mutta ainakaan kenenkään meidän kassissa ei ollut yhtäkään teosta Otavalta, vaan enimmäkseen WSOY:ltä. Pihalla vielä laitoimme vaihtoringin kasaan, sillä arvattavasti yllätyspussissa ei aivan kaikki materiaali itseä miellyttänyt. Omaan pussiina päätyivät lopulta seuraavat teokset:


Suzanne Collins - Nälkäpeli Matkijanärhi
Justin Cronin - Ensimmäinen siirtokunta (Sannalta)
Hanna Partanen - Kyytiä kiloille
Abo Rasul - Unfun
Taro ja taivaan vallat (Tuulialta)
Samu ja Salla Himpun verran näkymätön (Tuulialta)

Mutta eihän sitä nyt kuitenkaan yhteen arvottuun pussiin voi tyytyä, vaan pitäähän sitä myös hallissa hieman kierrellä. Ja puolentoista tunnin jälkeen sitä huomaa, että mukaan tarttui aimo kasa luettavaa:


John Boyne - Nooa Notkoniitty karkaa kotoa
Lewis Carroll - Alice peilintakamaassa
Junot Diaz - Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä
Katharina Hagena - Omenansiementen maku
Johan Harstad - Buzz Aldrin taviksena olemisen taito
Antti Jaatinen - Tupajumi
Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
Jussi Valtonen - Vesiseinä
Voi hyvänen aika (tarinakirja)
Simo Rantanen - Hyvät, pahat ja munat (miehelle)
Outi Heiskanen - Outo lempi - Triviakirja elokuvan ystäville (miehelle)

Eiköhän tästä taas vähäksi aikaa luettavaa riitä...